Isaiah 64

Katuvan Israelin rukous

1Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäsi, niin kuin risut leimahtavat tuleen, niin kuin vesi kiehuu tulella, että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi ja kansat vapisisivat kasvojesi edessä, 2kun teet pelottavia tekoja, joita emme voineet odottaa! Oi, jospa astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäsi! 3Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka tekisi sellaisia häntä odottavalle. 4Sinä käyt niitä kohden, jotka tekevät ilolla vanhurskautta ja jotka teilläsi sinua muistavat. Katso, sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi. Niin on ollut ikiajoista asti – saammeko avun? 5Kaikki me olemme kuin saastaiset, ja kuin tahrattu vaate on kaikki vanhurskautemme. Kaikki olemme lakastuneita kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli. 6Ei ole ketään, joka huutaa avukseen nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni, sillä olet peittänyt kasvosi meiltä ja jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan. 7Mutta olethan sinä, Herra, Isämme; me olemme savi, ja sinä olet valajamme, kaikki me olemme kättesi tekoa. 8Älä, Herra, vihastu aivan suuresti, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansaasi. 9Pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi, Siion on erämaaksi tullut, Jerusalem autioksi. 10Pyhä ja ihana temppelimme, jossa isämme sinua ylistivät, on tulella poltettu, ja rauniona on kaikki meille kallisarvoinen. 11Vaikka nämä näin ovat, voitko, Herra, hillitä itsesi, voitko olla vaiti ja vaivata meitä niin kovasti?

Copyright information for FinSTLK2017